Ei iHAN ULTiMA THUULESTA TEMMATTUA

Sitkeä yrittäminen palkitaan.

Kun aikani näpyttelin Googleen hakusanayhdistelmiä,
niin lopultakin tärppäsi.
Vai sanoisinko sitä wielä pelkäksi nyppäisyksi? Mene ja tiedä!

Historia on kiinnostanut aina, pennusta saakka,
eikä se ole lukemalla laantunut,
vaikka varsinainen kirjasta lukeminen on asettunut jo uomiinsa.

Aloin kuitenkin kaivelemaan tätä Kaamasen historiaa netistä.
Murusia yhdistelemällä jonkun sortin soossin sain niistä kasattua.

-:-:-:-:-:-

Asia jota kukaan itseään kunnioittava iNARilainen ei enää
halua kai muistaa ja muistella, on sellainen että Kaamanen,
neljän poronkuseman päässä Inarin kylästä pohjoiseen,
oli muinoin koko Inarin keskuspaikka.

iVALOlainen vieläkin vähemmän tämmöistä tietoa kaipaa.
Siellä ollaan liki kaupunkilaisia. Kuulostavat puheet.

Ikiajoista alkaen sitä kutsuttiin Muddusjärven kyläksi
ja Kaamaseksi tätä Kaamasjoen varren asutusta ryhdyttiin
kutsumaan vasta ennen viime sotia.

Miksi? Sitä en saanut selville.
Täytynee turvautua Hevos- tai poromiesten Tietotoimistoon.
(pohjoissaamen Gámas on muuten poron koipinahka)

-:-:-:-:-:-

Aikaisemmin koko Inari kuului Utsjoen seurakuntaan
kappeliseurakuntana jo vuodesta 1747.
Sitä ennen Inaria pomputeltiin sinne tänne
ehkä verojen tarvitsijan mukaan.

Inariin määrättiin pappi kyllä jo 16.2.1648.
Ja tämä velikulta toimikin v. 1660 saakka.
Mutta sittenpä tuli tauko - Inari oli kaukana kaikesta
ja seuraava pesti olikin vasta 1669-1675,
mestarin nimestä ei hajuakaan.

Kemijärven kappalainen Esaias Mansvetiuksenpoika
Fellman hoiti Inarin papilliset tehtävät oman työnsä ohella
välillä 1660-1669.
Kirjoja ei ole tältä ajalta säilynyt.

Inari liitettiin 1675 Kuusamoon,
josta se inarilaisten onneksi lempattiin
26.6.1747 Utsjoen kappeliksi,
mutta historiankirjat alkavat vasta vuodelta 1731.

Pappismies tavallaan siis laati Kaamaselle pohjan vuonna 1822
kun Utsjoki-Inarin kirkkoherra Jakob Fellman -
ihastuttuaan Kaamasen luonnonkauniiseen seutuun -
 oivalsi hakea käräjillä lupaa perustaa Kaamasjokisuulle
maatila nimeltä Thule.
Siitä oli tuleman pohjoisin sivistyksen kehto, Cuna Cultura Borealis.

(UltimaThule taas on keskiaikainen käsite
 äärimmäinen pohjoisessa sijaitsevaa alue, saari tai maa.)

Saattaa se hyvinkin olla että Jakob oli Esaias Mansvetiuksen pojanpojan alta,
samaa sukua ja huonetta siis.

-:-:-:-:-:-

Thulesta tuli myöhemmin kruunun metsänhoitajan virkapaikka.
Metsänhoitajaksi Kaamaseen tuli vuonna 1869
merkillinen herra nimeltään Frans Johan Frithiof Silén.
En tiedä miksi, mutta näin vain on.
Kyläläisistä ehkä kaikki herrojen kotkotukset olivat merkillisiä.

Hän sai ostettua vain puolet Thulen tilasta sekä nimen.
Rakensi sinne virkatalon joka käsitti kaksi pientä huonekömmänää päällekkäin.
Alakerrassa asui perhe ja ylhäällä itse isäntä.
Ulkoa sinne johtivat raput,
 jotka hän oli nostanut ylös halutessaan rauhaa.

Hän harrasti innokkaasti kasvientutkimusta,
eikä keskittyessään näihin asioihin sallinut itseään häirittävän.

-:-:-:-:-:-

Hänen jälkeensä 1877 tuli viranhaltijaksi Mauritz Wolmar Waenerberg,
joka opittiin tuntemaan aina ystävällisenä ja viisaana Lapin-setänä.
Monien muiden puuhiensa ohella hän harrasti innokkaasti lavaviljelyä.
Niinpä Thulen tila sai omasta takaa kurkut ja tomaatit.

Seuraava asukas Thulen tilalla oli Lapin-sedän poika Uno Waenerberg,
joka oli todellinen Inarin pioneeri.
Itse oli todennut:
"Kaikkena muuna olen ollut paitsi pappina ja lukkarina".

Hän toimi aikanaan nimismiehenä ja postinhoitajana.
Kun Waenerberg oli nimismiehenä,
käytiin käräjiä vielä Mirhamin tuvalla
ja senkin jälkeen Allivuotson kämpällä
Pokasta Menesjärvelle johtavan metsävaltatien varrella.

-:-:-:-:-:-

Kaamasesta Inariin tapahtui matkanteko palasta patikoiden
ja veneillä ylitettiin järvet.

Kun välillä oli 800-metrinen kannas Pitkävuonon ja Leutolahden katkasijana,
kaivettiin siihen kanava josta tuli maan pohjoisin.
(P=68º 58'58'' ja I=26º 57'33'')

Maantietä pitkin päästiin huristamaan vasta 1932
kun se lopulta valmistui Kaamaseen.

-:-:-:-:-:-

Vasta vuodesta 1909 alkaen siirrettiin metsänhoitaja
ja nimismies Inarin kirkolle, siis Venäjän vallan aikana.
Ukko Waenerberg ehti jäädä eläkkeelle tämän tohinan alettua
ja jäi monien muiden virkojen haltijana Kaamaseen.

Kylläpä tässä jo alkuun...

Tiedot on haalittu netistä ja kasattu yhteen ystävyyden nimissä.
Jos jollakin on asiaan lisätietoja tai vaateita omasta osuudestaan,
ne kyllä huomiodaan.

Nootin, protestin, ultimaattumin tai reklamaation
 voi lähettää allekirjoittaneelle tähän:


Roskapostin wälttämiseksi osoite yllä on kuva!

Kaamasen kylällä 23.11.2008

Harmaasusi